maanantai 24. syyskuuta 2012

Väkivalta.

Mun olis pitäny uskoa kun mulle joskus on sanottu että; '' sille on syynsä, miksi joku on sun ex. ''

Samanlainen kusipää se oli. Henkistäväkivaltaa, fyysistä väkivaltaa..

Älä tee niinku mä teen, vaan tee niinku mä sanon. Älä koskaan retkahda takas sun exää, se on just sellane mitä se on joskus ollu. Mutta se mikä ei tapa, se vahvistaa.

Mä oon taas paljon viisampi ja vahvempi henkisesti. Kyllähän mua on loukattu ja syvästi, mutta mä teen kaikkeni et saan itselleni oikeutta tässä asiassa, rikosilmotus on mun seuraava askel..

Mitä mä tunnen nyt.. En todellakaan ole tunteeton tai välinpitämätön tällähetkellä, mä tunnen niin suurta pettymystä ja jollain tasolla vihaa. Eikö se ole normaalia tässä tilanteessa? Ei se minusta väärin ole.

Miten tästä eteenpäin?
Helposti, olen voittaja kun jaksoin siitä suhteesta lähteä vaikka '' kaikki oli hienosti, '' oli OK-talo, oma piha ja pieni pelto.

Nyt mulla on rivitalo -asunto, remontoitu vuosi sitten, rakas hevoseni on yleisellä tallilla, jossa sekin on onnellisempi kuin saa olla muiden hevosten kanssa. <3

Ja onhan tosta tapahtumasta jo hetki aikaa ja sen jälkeenkin on taas sattunut ja tapahtunut, mutta vaan hyvässä mielessä, ainakin tähän asti..

Siitä.. kerron sitten myöhemmin lisää. ;-)


Bella,

 xoxo