tiistai 9. huhtikuuta 2013

Kyllä se tästä taas!

Mä sain tänään herätyksen. En mitään uskonnollista..

Mä tein normin n.10km lenkin jonka teen lähes joka päivä, tarkkailin koiraani, sen tekemisiä tarkemmin lenkillä, kiinnostuksia, mitä se katteli, mitä se haisteli, mistä se innostu ja mitkä oli vähän epäilyttäviä.. Se on onnellinen, pikku asioista, mutta se tekee niistä ISOJA juttuja.

Mä olin tallilla, niiku joka päivä. Tänään vietin siellä 4tuntia, kävin ratsastaa Konstalla rään irrotus lenkin niinkuin el.lääkäri käski. Konstalla on yskää. Minä tein työtä käskettyä ja siellä  mä sain sen herätyksen!

HALOO NAINEN! Mikäänhän ei ole niin varmaa kuin epävarma, mut ei mun tartte olla sellane enää.
Mä seurasin Konstan tekemisiä kävelylenkillä, mentiin ilman suitsia, aurinko paisto miltein pilvettömältä taivaalta eikä tuullut paljoa mitään, ei edes peltojen keskellä.

Mä hyppäsin kesken kaiken Konstan selästä pois ja päätin et nyt nautin tästä elämästä ja ihan täysillä, niin täysillä kun nää mun lemmikitkin tekee aina kun touhaan niiden kans.. Konsta meni pää maassa haistellen ja kaapien maata ja se näytti niin onnelliselta kun sen ei tartte enää olla se rahakone jota vain piiskataan juoksemaan lujempaa ja lujempaa, jotta rahaa tulisi. Jos ei voittosijoille pääse olet ketunruokaa, niin meinas Konstallekkin käydä, mutta onneksi pelastin sen ! Tässä me nyt ollaan kaksi onnellista, ja Konsta joka opettaa mulle miten tästä elämästä pitää ottaa kaikki ilo irti, koskaan ei tiedä milloin lähtö tulee, itselle tai jollekkin toiselle.

Konsta katteli maisemia ja haisteli samalla, sitten se steppas takajaloilla ja heilautti häntää ja laitto viekkaan ilmeen naamallensa ja se oli nii onnesta soikee, se sai olla oma ittensä, sen ei tartte juosta aina hikimärkänä huutavien ja piiskaavien iskujen alla, saaden mitään hellyyttä ja rakkautta. Ja tämän onnellisuus osoituksen jälkeen sain kiitoksen Konstalta, ainakin luulen niin.. Konsta käveli mun luo ja paino pään syliin, HALI <3 Mun punertavalle kevät tuulen viilentämälle poskipäälle vierähti kyynel, mutta se oli onnellisuudesta ja hymyilin, hymyilin niin että hampaat näky ja se kyynel valahti leukaan ja siitä Konstan ostalle. Naurahdin, olen onnellinen nyt ja tässä, kaikella mitä minulla on ja ei ole, sitä en tarvitse.



Kato äiti, oon vesilammikossa, enkä pelkää yhtää!




Mitä, minäkö vapaa? :D

Kun tänne asti katsoit, paina tosta alaalta '' Lukasin :3 '' rastia! :)