Katkeran suolaista

Onko se tosi että ihminen toistaa itseään, sanomisissa ja tekemisissä?

Itsellä tuntuu siltä, joka syksy se helvetti alkaa.. Masennus hiipuu luokseni kuin painajaismainen murhaaja unessani, juoksen sitä pakoon sysimustassa metsässä jossa korppi seuraa tilannetta oksalta ja raakkuu.. Pysähdyn ja havahdun, murhaajaa ei kuulu, ei näy.. Hengähdän hitaasti muutaman kerran, on koleaa, hengitykseni höyryää... Ja niin se saa minut kiinni suuren tammen takaa.. Herään todellisuuteen, muttei se ole kaukana todellisuudesta..

Kello on n. 04:00 aamuyöllä, huomaan etten ole ollut unessa kuin puolisen tuntia, ja siinä ajassa nään painajaisen.. Poikaystäväni nukkuu niin levollisesti vieressäni, tekee pahaa katsoa kuinka joku voi nukkua noin rauhassa ja kerätä voimia seuraavaan päivään.
Otan rytmiä hänen hengityksestään rauhoitellessani itseäni painajaisen tuottamasta tuskasta, sydämmentykytyksestä ja ahdistuneisuudesta, toivoen että jos hengitän samaan tahtiin nukahdan helpommin.
Pelkkä toive, olen hereillä edelleen kun kello soittaa 06:00 ja poikaystäväni lähtee töihin.

Kuka on se Saatana joka minussa riippuu mukana ja saa aikaan pahan depression, ahdistuneisuuden ja unettomuuden?


Pahin aika oli kuitenkin kun olin 15-19-vuotias.. Ihmettelenkin joskus olemassaoloani täällä.
Arkeni koostui alkoholista, tupakasta, masennuslääkkeistä, unilääkkeistä, itsetuhoisuudesta, unettomuudesta tai päinvastoin monen vuorokauden unista ja monista tunneista tietokoneella istuessa.

Inhosin sosiaalisia tilanteita.. Kaupassa käynti ahdisti mieleni moneksi tunniksi ennenkuin jaksoin raahautua kauppaan, tein sen mielelläni myöhään, juuri ennen sen sulkemisaikaan. Muutkin ihmiset jos siellä niitä oli, kävisivät nopeasti, ei tarvitsisi olla katseiden alla kauaa..

Oleilin mielelläni omassa pienessä maailmassani, omassa kämpässäni, vain minä ja tietokone.
Koulu meni päin helvettiä enkä sieltä ole tähänkään päivään mennessä valmistunut, vaan nyt pitäisi valmistua muutaman kk:n sisällä..

Yksi harmaa päivä muiden joukossa;

'' Kuulen kun kello soi korvani vieressä, en jaksaisi kääntyä sitä sammuttamaan, mutta teen sen.. Pyyhin otsaltani hiukset pois ja huokaan syvän.. Taas yksi paskamainen päivä lisää kärsittävänä. Painan torkkua, kerkiän vielä muutaman viiden minuutin torkun nukkumaan ennen kouluun lähtöä. Seuraavan kerran kun kello soi, en mieti kahta kertaa lähdenkö odottamaan bussia tuonne loskaan vai jäänkö lämpöisen peiton alle?

***

Havahdun ikkunalaudalta tulevaan rapinaan. Raotan silmiäni ja käännyn katsomaan ikkunaan.. Talitinttihän se siinä pää kallellaan talvisessa ilmassa hyppiä rapisuttaa peltiä. Nousen katsomaan sitä lähempää ja samantien se ottaa tuulen siipiensä alle ja lennähtää lähimmäiselle koivulle..

Kävellä laahustan keittiöön ja katsastan kelloa 14:30.. Voi vittu, niin meni taas yksi päivä. Katson itseäni pelisitä, vastaan tuijottaa nuori naisen alku, tukka sekaisin, liian iso kulahtaneen valkoinen repaleinen T-paita päällä, kalpeat ja kylmät kasvot mustine silmänalusine..

Nappaan jotain nopeaa jääkaapista vaikkei siellä ole mitään, siirryn istumaan koneelle jossa vietän seuraavat 6 tuntia..

Tunnit kuluu.. Minuutti minuutilta, tunti tunnilta.. Pidän hetken tauon ensimmäisen neljän tunnin jälkeen, vedän jalkaani college housut joita olen pitäny koko viikon, nakkaan niskaani mustan toppatakin jossa on huppu, sitä ympäröi tekoturkis reunus, nenääni leimahtaa voimakas tupakka ja hajuvesi jota käytän, sen sekoitus ei hivele hajuaistiani. 

Astun ensimmäisen kerran ulos tänään, ulkona on pimeää, kylmää eikä tinttikään enää ole nurkilla sirkuttelemassa, kaivan taskustani punaisen marlboro askin ja mustan coltin sytkän.. Puhallan filtteriin ja sytytän. Tunnen kuinka savu täyttää keuhkoni ja antaa minulle päivän tyydytyksen..

Palaan takaisin sisälle, jälleen koneen ääreen, etsiskelen hyvää musiikkia, suomi hiphoppia, etsin mielentilaani kuvaavia biisejä, McMane, Harhakuvitelma, Steen1...

Löydän enemmän ja enemmän mielentilaani sopivia kappaleita ja jopa kappaleita joissa on sanoitukset jotka haluaisin toteuttaa, kuolema..

To be continue..

Väkivalta.

Mun olis pitäny uskoa kun mulle joskus on sanottu että; '' sille on syynsä, miksi joku on sun ex. ''

Samanlainen kusipää se oli. Henkistäväkivaltaa, fyysistä väkivaltaa..

Älä tee niinku mä teen, vaan tee niinku mä sanon. Älä koskaan retkahda takas sun exää, se on just sellane mitä se on joskus ollu. Mutta se mikä ei tapa, se vahvistaa.

Mä oon taas paljon viisampi ja vahvempi henkisesti. Kyllähän mua on loukattu ja syvästi, mutta mä teen kaikkeni et saan itselleni oikeutta tässä asiassa, rikosilmotus on mun seuraava askel..

Mitä mä tunnen nyt.. En todellakaan ole tunteeton tai välinpitämätön tällähetkellä, mä tunnen niin suurta pettymystä ja jollain tasolla vihaa. Eikö se ole normaalia tässä tilanteessa? Ei se minusta väärin ole.

Miten tästä eteenpäin?
Helposti, olen voittaja kun jaksoin siitä suhteesta lähteä vaikka '' kaikki oli hienosti, '' oli OK-talo, oma piha ja pieni pelto.

Nyt mulla on rivitalo -asunto, remontoitu vuosi sitten, rakas hevoseni on yleisellä tallilla, jossa sekin on onnellisempi kuin saa olla muiden hevosten kanssa. <3

Ja onhan tosta tapahtumasta jo hetki aikaa ja sen jälkeenkin on taas sattunut ja tapahtunut, mutta vaan hyvässä mielessä, ainakin tähän asti..

Siitä.. kerron sitten myöhemmin lisää. ;-)

Bella,

 xoxo

Bad day

On hetki viime postauksesta, mut on sitten asiaakin..

En edes tiedä miten tämän aloittaisin, joskus on todella huonoja päiviä, mutta onneksi ne on jääneet harvemmalle.
Tänään oli sellanen päivä, päässäni pyöri monen monituisia ajatuksia suhteista, kavereista, perheestä ja menneisyydestä.

Ajattelin hakea suruuni lohdutukseksi roskaruokaa paikallisesta grillistä, lähdin ja kun saavuin kylään ei mieleni enää tehnytkään mieli. Tunteen valtas poskipäitä valuvat kyyneleet ja tukahtumisen tunne.
Ilta oli todella kaunis, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Pidin ikkunaa auki ja kädessäni oli palava rööki.
Ajoin, ajoin ja ajoin vaan. Mietin kelpaanko kellekkään, tai että onko vielä jossakin olemassa niitä kilttejä miehiä jotka aidosti välittävät ja kunnioittavat toista kuten heitä kunnioitetaan.

Pelkään sitä että menetän kaiken, siis ihan KAIKEN. Oon saanu menettää jo niin paljon tässä elämässä, pettymyksiä ja valheita. Pelkään että joudun kokemaan niitä jatkossakin. Tai tokikin joudun, mutta en tahdo niin isoja menetyksiä kuin aikaisemmin.

Kunpa näkisi tulevaisuuteen.. Mulla olis upea talo, upea AVIOmies, kaksi täydellisintä lasta.. 50 vuoden päästä istuisin puutarhassa tämän samaisen miehen kanssa kiikussa, hän tarttuisi käteeni ja katsoisi minua silmiin sanoen käheällä äänellään '' Minä rakastan sinua ''

Kuumuus

'' Tekisin mitä vaan päästäkseni lämpöiseen turvalliseen kainaloon kuuntelemaan tasaista sydämmen lyöntiä ja ihoani hivelevää hengitystä. ''

Olet hetken ollut jo sinkkuna, kesä tulee ja kollit mouruaa ikkunoiden alla. Tunnet itsesi vahvaksi ja voittamattomaksi, koska olet päässyt yli erosta joka satutti suuresti. Olo on helpottuneempi kuin koskaan, oletat pärjääväsi helposti yksin, vaikka kuinka kauan.

Baareissa flirtti käy leikiten. Pientä arjen piristystä viattomalta pohjalta..
Muttei siltikään heilaa helluntaina.. Jono juhannuksena?

En tiedä onko mieltä kihelmöivämpää tunnetta kun sattumalta tapaat viileänä kesäyönä varteen otettavan uroksen.. Pääset käymään baarin jälkeen hänen ja hänen kavereiden vuokraamalla mökillä, kävelette rannassa, sanaakaan sanomatta, aamu aurinko nousee, linnut visertää puissa, ainoa keskustelu muoto on pitkät, syvälliset katseet suoraan silmiin..
Mielesi tekee vaihtaa numeroa uroon kanssa, jännittä, tää on uutta, uutta pitkästä aikaa, miten käyttäytyä tai olla.. Kuinka kysyä saako numeron..?

Kävellen takaisin mökkiin, kisakunto on joiltakin juhlijoilta loppunut, ihmisiä nukkuu sohvilla yms.. Keittiössä on rauhallista.. Pitkät katsekontaktit jatkuvat edelleen, pieni pilke silmäkulmassa.. Kiihkeitä suudelmia, hengitys muuttuu raskaammaksi ja nopeammaksi. '' Nyt mä meen, kuski odottaa '' kuiskaan ja teen viekkaan virneen kasvoille katsoen vieläkin suoraan silmiin, käännyn ja lähden. EN katso taakseni. Kuinka coolia, tein sen, en katsonut taakseni! Hymyilen vieläkin..

Koko kotimatkan katselen ulos auton sivu ikkunasta hymyillen ja miettien, kuinka helvetin hyvä hän olikaan suutelemaan !

P.s Sain sen numeron. 

http://www.youtube.com/watch?v=CzZpC6Epzs4&feature=related

Happy !

Voi herrijee ! Sitä mä oon, O-N-N-E-L-L-I-N-E-N !

Eihän se väärin oo jos mä en kelpuutakkaan ketää muuta kun itteni. Itserakkautta? Kyllä, ja ihan sopivassa suhteessa. Sitä pitäisi olla kaikilla. Pitäisi osaat rakastaa itseään ja olla sen verran rohkeutta että tekee elämässään päätöksen itsensä takia, ei toisen takia.
Kerran me täällä eletään, miksi tuhlata se pieni hetki toisten miellyttämiseen?
Tai miksi tuhlata se aika miettimällä, mitähän ne ajattelee musta? WTF?! Ajatelkoot ihan mitä vaan, ainakin voi sanoa sitten kiikkustuolissa että on elänyt !

Niin mä tein, '' jätin '' potenttiaalisen poikaystävä ehdokkaan pois ja se kannatti !
Mä en osaa sanoin kuvailla tätä fiilistä... Kesä, kuumuus, aurinko, huurteinen, terassi ja flirttailevat katseet ! Miks helvetti tän kaiken jättäisin kokematta, en todellakaan ! Nyt aijon elää täysillä tän kesän.



Löysin mun '' vanhan '' ystävän tosta 4km päästä. Tää Bella on eronnut kans pitkäaikaisesta suhteesta, mutta ollu sinkkuna jo pitempään kun mä. Meillehän tuli todellakin kuninkaallisia ideoita tätä kesää varten. Kaks kuumaa blondia matkalla, eikä kukaan voi vastustaa meitä ! Kuinka monta sydäntä särkyy, kuinka monta kertaa? Mitä draamaa tämä kesä tuo tullessaan? Mihin soppaan me lusikat laitetaan? Sen saa tietää kun me päästään vauhtiin.

Sinkkuna on niin paljon mahdollisuuksia ja mahdollisuuksia nähdä maailmaa, ihmisiä ja tutustua niihin ihmisiin, ilman että kukaan on motkottamassa. Saa olla ylpeä keräämistään katseista ulkona. Hyvänä esimerkkinä; kävin tänään lenkillä, päälläni caprit ja normi T-paita, mutta silti meinasi joku jätkä melkein ojaan ajaa näystä. Se fiilis minkä siitä saa ! Naisilla on niin paljon valtaa miehiin, mun käy sääliksi niitä naisia jotka eivät sitä tajua. Noh, en itsekkään sitä aina ole tiennyt, ''vanhemmiten'' sen oppii, ja oppii myös käyttämään sitä valtaa. ;)

Tän postauksen tarkoitus ei ole se että annan teille kuvan siitä kuinka pelaan miehillä ja särjen niiden sydämmet ystäväni kanssa, ei todellakaan. Tän tarkoitus on se että naisilla on mahdollisuus kaikkeen, mahdollisuus viettää mahtavaa kesää sinkku-ystävien kesken kun siihen on vielä mahdollisuus ja samalla etsiä sitä Herra Oikeaa !

Mahtavaa kesän alkua Teille lukijat, nauttikaa kesästä, ihmisistä ja suhteista ! 

p.s laittakaa kommenttia mun blogista, hyvää tai huonoa, onko postaus toiveita? :>

Katkeruus

Miten se tunne saakaan ihmisen sekoamaan, tekemään uskomattomia asioita ja sanomaan vielä uskomattomampia asioita..
Lähinnä itse puhun nyt parisuhteesta ja sen mies -osapuolesta, EX-osapuolesta.








Se tapahtuu parisuhteen päätyttyä riitaisasti.. katkerasti. Onko se sairaus? Mielentilan sairaus? Onko se vain hetkellistä, ohi menevää uhoa, jolla tyydytetään oma

heikkous alentamalla toisen itsetuntoa ja luonnetta?

Jouduin itse tämän sairauden hulluuden uhriksi.. Exät <3 Mitä ne saavat sillä? Pidän itseäni itsevarmalta ja todella vahvalta persoonalta, en herju moisesta käyttäytymisestä. Ja miksi se tehdään tekstien kautta? Esim. Facebookissa, msn, tekstiviesteillä? Ei edes vaivautunut soittamaan tai tulemaan käymään ja sanomaan suoraan päin naamaa. Olisin sillon antanut jopa respecktiä hänelle rohkeasta eleestä, mutta kirjoittamalla... Ei saa kuin paskasen räkäsen naurun multa, ja sen kyllä ilmaisin vastauksillani hänelle..  
- '' voi että sun kanssa.. älä vittuile kun et osaa '' Bitch? TODELLAKIN !
- '' Mitä sä nyt itket siellä? Jos sä kerran haluat noin kovasti unohtaa mut niin miks sitte kirjottelet mulle ja oot noin katkera? Sä tuhosit meidän suhteen juomalla viinaa jatkuvasti. Ymmärrän sen että oot katkera, koska ethän sä mua parempaa saa ''


Onko lapsellisempaa kuin alkaa nolaamaan ex-tyttöystävää facebook sivuilla, JULKISESTI? Ei hirveesti..
Onko tää kaikki nyt mun syytä ja kaikki sysätään mun niskoille? En sanokkaan et kaikki olis HÄNEN vikaa, toki oli kummassakin, mut pitääkö sitä lietsoa julkisesti?

Kerrottakoon vielä että exäni on suomen kansalainen, mutta äidinkieli ruotsi, kaiken kukkuraksi herjaavia biisejä jakaa julkisesti johon liitettynä mun nimi?! WTF? Mikä vittu noita miehiä vaivaa!! Ei sen katkeruuden tarvis mennä noin pitkälle, kyllähän mä sen ymmärrän jos sen vihdoin ja viimein tajuaa et kuinka paljon menetti mussa, mut se on myöhästä ! Eihän toi voi enää edes olla totta, toi menee jo hulluuden puolelle !

Onko toi vihaa, katkeruutta, mustasukkaisuutta, hulluutta vai sairautta?

Mä itse tunnen katkeruutta myös, itteäni kohtaan. Kuinka saatoinkaa repsahtaa tollaseen kusipäähän? Kuinka saatoin antaa sen käyttäytyä mua kohtaan kuin oikea sika?!
Mikä meitä naisia vaivaa.. Miks me rakastutaan renttuihin? Ainahan pahat pojat naisia on viehättäny, mut nyt mä lopetan sen. Mä haluan hellän, huomaavaisen herrasmiehen itselleni sitten joskus, aijon nyt nauttia sinkkuudesta kuten jo aijemmin mainitsin.

Tää postaus olikin nyt vähän erillainen, meni enemmän mun h-kohtaseen elämään, yksityiskohtaisemmin. Mua helpotti et sain purkaa nää tunteet tänne teille.

Äitienpäivä

Ruusuja, kakkuja, suklaata, kortteja, halauksia, suukotuksia, torttuja, pullia, limsaa, kahvia, pikkuleipiä.. Siitä on koottu äitienpäivä.

Se on todella ahdistavaa mennä sukuloimaan ainoana sinkkuna tälläisinä pyhäpäivinä, ja vielä kun olet vähän aikaa sitten eronnut poikaystävästä.. Päässäni lokeroiduin 4-15-vuotiaiden joukkoon, ajattelin jopa että meneisinkö istumaan '' lasten pöytään. ''

Miksi sukulaisten pitää alkaa kyselemään aina silloin kun on koko suku tai lähimmät sukulaiset paikalla: '' Noh, jokos sitä on uus poikaystävä hankittuna? '' '' Et ota sitten mitään sellasta renttua ! Sellane mikä on pitkä, tumma ja sillä on hieno auto, jos sillä on kato hieno auto niin sillä on rahaa. '' AHA ! Eipä nyt ole juuri tullut hankittua viikon eron jälkeen vakavaa suhdetta alle. Enkä aijokkaa, aijon nauttia nyt itseni omasta seurasta ja keskittyä omaan itseeni ja kouluun. En pahitteeksi laita jos prinssin tapaan, mutta näissä piireissä sitä ei taida olla vaikka olisinkin HAKU PÄÄLLÄ menetelmällä, annan asioiden mennä omalla painollaan eteenpäin.











Menin kysymäänkin äitiltäni kun äitienpäivä bileet oli ohi, että '' Miks meijän suvussa ei oo häitä koskaan, haluun mennä mässäämää hyvää ruokaa niihin. '' Äiti: '' Noku kaikki on menny jo naimisiin, seuraavana on vuorossa sinä ja sitte siskos. Että sitä ootellessa. '' Noni, seki vielä, ihan niinku ei muutenkaa painostettais pelkällä poikaystävän hankinnalla.

Mitä varten kaverit ja sukulaiset alkaa tyrkyttää sitä seurustelu kumppania heti kun on sinkkuna? Eikö sais olla vaan yksikseen ja kerrankin ajatella vaan itteään ja tehdä just niinku itte haluaa ja niitä omia juttuja?! Onhan toki sinkkuudessa omat huonot puolensa.. Kukaan ei odota sua kotona, kukaan ei soittele '' Millon kulta tuut kotiin? Meneekö sulla vielä kauan? Muista tuoda sitä kermaa kaupasta. '' Suhteessa elävällä on taas kaikki nämä ja tietysti paljon muutakin. Sinkkuuden hyvät puolet on minusta taas se että ei tarvitse keneltäkään kysyä lupaa menemisiin tai tulemisiin. Ei ole kenellekkään tekemisistään tilivelvollinen. Ja on minusta ainakin kiva tulla kotiin joka on ns. tyhjä, saa vaan rojahtaa sohvalle rötköttää mahdollisimman rumissa vaatteissa, alusvaatteista puhumattakaan, ja tukka sekaisin.

Ehkä juuri sentakia seurustelevat ihmiset näkevät kateutta sinkku-ihmisissä. En toki yleistä että kaikki, mutta osa. Itse ainakaan en halua näyttää kauheimmiltani poikaystävän edessä, ja siksi parisuhteessa elävät ihmiset tyrkyttävät suhdetta sinkuille, tai suurin syy taitaa olla siinä, kun sinkku-ihmiset ovat uhka parisuhdeihmisille, varsinkin naispuolisille. Kyllä itseäni ainakin ottaa pannuun jos naispuolinen sinkku ystäväni heittäisi '' huoletonta '' flirttiä poikaystävälleni, sittenhän heti voisin alkaa ehdottelemaan miehiä kenen kanssa voisi tätä flirttiä vapaammin heittää ja jopa olla parisuhteessa.

Mitä tästä opimme.. Älä koskaan kasva aikuiseksi!'

Roskaa ja tuskaa

Miksi ihmiset ovat yksi-avioisia ja silti pettävät toisiaan jatkuvasti tavalla tai toisella? Miksi ihmiset eivät voisi olla uskollisia toisilleen kuten joutsenet ovat toisilleen kun löytävät sen oikean?

Ihailen joutsenten välistä suhdetta, sympatiaa ja rakkautta niiden välillä, se on niin puhdasta ja vilpitöntä, lähes uskomatonta, onko vielä jotain noin kaunista täällä julmassa maailmassa, se tuntuu uskomattomalta. Meidän ihmisten pitäisi ottaa mallia tästä elinikäisestä liitosta, jonka jopa ne solmivat ja osaavat todellakin paremmi, pitäytyvät siinä aina kuolemaan saakka.

Mielessäni pyörii monesti, melkein joka päivä, voinko koskaan saada tuollaista mahdollisuutta itselleni, voisiko joku rakastaa minua niin paljon, että ei voisi koskaan satuttaa minua? Ne sanat on kuultu niin monesti ''En koskaan tekisi niin sinulle ,'' ''En voisi koskaan satuttaa sinua.'' Mutta silti on satutettu, ja jotkut on satuttaneet pahemmin ja näyttäneet sen että ovat jopa nauttineet teoistaan.
Johtuuko se rakkaudesta? Mutta kuka voi satuttaa sitä jota rakastaa, onko se liika rakkautta vai sen puutetta?

Olen korviani myöten rakastanut tällä hetkellä, vaikka onkin satutettu sillä pahimmalla mahdollisella tavalla ja olenkin miettinyt miten tästä eteenpäin.. Onko tulevaisuutta oikeasti olemassa meille kahdelle, voinko unohtaa tapahtuneet ja antaa anteeksi? En ja kyllä, anteeksi voin ehkä antaa, mutten koskaan unohda. Nuo asiat muistan aina, sukujuhlissa, ajellessamme, nauraessa ja jos tästä voi miettiä pitemmällekkin muistan sen myös alttarilla ja kikkustuolissa. Olen kysynyt itseltäni monesti näitä asioita. Onko se sitten oikein minua kohtaan? Pystynkö olemaan sen ihmisen kanssa joka on satuttanut sydäntäni? Voinko jatkaa normaalisti? Ja se suurin, voinko enää luottaa?
Kaikkeni haluan antaa itsestäni, jotta tämä suhde pysyisi ja toimisi, mutta se ei välttämättä riitä. Kukaan ei halua olla luovuttaja eikä minusta ole kuitenkaan antamaan periksi asialle, tahdon oikeutta itselleni ja katumusta, nöyrtymistä ja tekoja, tekoja lupauksia vastaan.

Kirjoitin tähän loppuun vielä lauseen '' En tahdo olla enää yksin.. '' ja löysin samalla kappaleen jolla oli sama nimi, ja se sopii niin hyvin tähän, ihana kappale.

Johanna Kurkela En tahdo olla yksin